Blue Irishman

VIRALLINEN NIMIBlue IrishmanROTUquarter
LEMPINIMITeroVÄRIhiirakko (Ee, aa, Dd)
SYNTYMÄPÄIVÄ9.8.2010 [CAS XVII]SÄKÄ157 cm
SUKUPUOLIoriPAINOTUSlaukka (200-800m)
TUOJADeaTASOG1, 7: 5-1-0-1 (LJ)
OM./KOTITALLIDea (VRL-08492) / AghastV&S-PROSENTIT/KISAINDEKSI71% & 100% / 0,43 (LJ)
REKISTERINUMEROVH14-014-0046VOITTOSUMMA742 000v€ (LJ)
SAAVUTUKSETYLA1 + AP3: 31 (18+13) - 31 (19+12) - 13 - 20 - 4 = 99p (Kesäkuu 2014)
1. sija Caribou Mountains’ Challenge G1-kilpailusta
2. sija Aghastin Prix Vilhelmina-kilpailusta
1. sija Aghastin Javarus Sprint G2-kilpailusta
LUONNE LYHYESTISeurallinen ja suhteellisen helppohoitoinen, voimakas kilpailuvietti, stressaa kuljetustilannetta
Muuta
luonnekuvaus      suku      tapahtunutta [kilpailut]      jälkeläiset      kuvat

c: Dea Blue Irishman päätyi Aghastiin pitkän suunnittelun tuloksena. Olin jo ennen varsan syntymää matkustanut kasvattajan luo etsien lupaavaa varsaa. Päivä siittolassa kului tammoja katsellen ja orien tietoja selaten, sillä tarjolla oli useita mahdollisia yhdistelmiä ja halusin ehdottomasti nähdä tulevan varsan emän livenä ennen päätöksentekoa. Olin jo valinnut muutaman suosikkiyhdistelmän, kun osuin karsinalle, jossa ei aluksi vaikuttanut olevan elämää ollenkaan. Sitten yllättäen kalterien välistä putkahti luimukorvainen punertava pää, joka jäi tarkkailemaan minua. Hetken toisiamme arvosteltuamme tamma alkoi pyöritellä korviaan: se kuunteli käytävän ääniä, välillä minua ja toisinaan korvat kääntyivät taakse. Tammasta näki selvästi, että sillä oli luonnetta ulkonäön lisäksi. Astuin lähemmäs karsinaa ja tarkkailin tamman reaktioita: ensin se vetäytyi hieman, epäillen aikaitani, mutta palasi samaan uteliaanrohkeaan olotilaan lähes hetkessä. Tamma vaikutti hauskalta yhdistelmältä hyvää, tervettä rakennetta ja suurta luonnetta. Kun siittolanpitäjä saavutti minut - hän oli jäänyt ohjeistamaan yhä kilpailevien hevosten treenaajia - käännähdin häntä kohti ja kysyin olisiko tästä tammasta mahdollista saada varsaa.

Tero on luonteeltaan seurallinen ja yleensä myös rauhallinen: sen lempipuuhiin kuuluu seurata muita hevosia tarhassa ja hirnua kauempana oleville terveisiä - erityisen ilahtuneelta ori vaikuttaa, kun joku vaivautuu vastaamaan sille. Tero onkin melko hellämielinen otus, joka harvoin ajaa toisia takaa, olivat tarhauskaverit sitten oria tai ruunia. Tammojen läheisyydessä se saattaa yrittää näytellä pöyhkeää, mutta esitys yleensä loppuu, jos tamma ei kiinnitä Teroon huomiota.

Tero on päällisin puolin melko helppohoitoinen, mutta se on elämänsä aikana ehtinyt myös poimia itselleen muutamia huonoja tapoja: Ori liimaa hoidettaessa jalkansa maahan - mikä on toki hyvä siinä suhteessa, ettei se pyöri ja hyöri turhia - mutta kavioiden puhdistusta ja kengitystä ajatellen se ei ole paras mahdollinen piirre. Tero myös stressaa kovasti kuljettamista, ja onkin usein kilpailuihin tai klinikalle saapuessaan niin uupunut, että meinaa kuukahtaa suorilta jaloilta kyljelleen nukkumaan. Jostain syystä ori ei kuitenkaan pidä itse kilpailutilannetta yhtä pahana asiana, vaan se tarkkailee ympäristöään ja tervehtii uusia tuttavuuksia kovaäänisellä hirnunnalla. Niinpä se on kotiradallaan yleensä parhaassa iskussa, minkä näkee sen kilpailutuloksista.

Ori viriää kovasti kilparadalle päästyään, joten se vaatii rinnalleen luotettavan taluttajan ja rauhoitushevosen sekä selkäänsä hyvin tasapainossa pysyvän jockeyn. Lähtökellojen kilistessä se ei enää ajattele muuta kuin "eteenpäin", ja se usein juokseekin vielä maalilinjan jälkeen pitkän tovin ennen kuin suostuu siirtymään raville. Orin kilpavietti herää kuitenkin vain areenoilla ja radoilla - maastossa se on aivan omaa luokkaansa luotettavuudessa: pitkillä ohjilla Tero löntystää herkullisia pensaita sivusilmällä katsellen sinne, minne se ohjataan. Lyhyillä ohjilla kulkiessa se on huomattavasti säpäkämpi, mutta ei kuitenkaan samassa mittakaavassa kuin aidatulla alueella ratsastettaessa. Tero säikkyy harvoin, mutta silloin kun näin tapahtuu, se ei todellakaan pysähdy heti.

Blue Irishman i. Irish Coffee
EVM
ii. Donn Seacláide
EVM
iii. Turkish Day
EVM
iie. Eileen
EVM
ie. Cúpan
EVM
iei. Sos Tae
EVM
iee. Currant
EVM
e. Líadan
EVM
ei. Conall
EVM
eii. Willa Riot
EVM
eie. Nay Nay
EVM
ee. Molly
EVM
eei. Darkroot Garden
EVM
eee. Blonde Moment
EVM

ISÄN PUOLI SUVUSTA
i. Irish Coffee

Saavutukset: Ei mainittavaa menestystä
Luonteesta: Irish Coffee, eli Cuppa, oli oikea moniosaaja quartereiden joukossa. Laukkauran lisäksi tämä ruunihallakko ori ehti toimia myös western-ratsuna, seurahevosena, alkeistason kouluhevosena että varsin menestyneenä siitosorina. Kilpahevosena isohko, lähes 160-senttinen Cuppa oli ihan kohtalainen: se ei hössännyt turhia, vaan säästi voimansa kilpailuun, ja teki mitä pyydettiin: se juoksi niin lujaa kuin pääsi. Harmittavaa kyllä, sen vauhti ei ihan yltänyt huippuhevosten mukaan, joten ori sai juosta rutiininomaisesti G3- ja Ungraded-lähtöjä, joissa se menestyi ihan kohtuudella. Erityisen suositun orista teki kuitenkin sen leppoisa luonne: se oli erityisen helppohoitoinen laukkahevoseksi ja luotettava myös kokemattomampien käsittelijöiden kanssa. Laukkauralta eläköidyttyään se saikin tallin innokkaat lapset selkäänsä: tällä orilla he saattoivat käydä maastossa ja harjoitella trail-tehtäviä, eikä kaikkeen tottunut Cuppa hötkyillyt hälinässäkään. Se oli ihanteellinen hevonen aloittelevalle kisaajalle, vaikka se ei osoittanutkaan lahjoja muissa lajeissa. Aikansa pikkukisoja kierrettyään Cuppa sai uuden pestin risuestehevosten seuralaisena, minkä lisäksi se astuu harvakseltaan tammoja - useimmiten laukkaan tai harrasteratsuksi painottuneita quartereita.
ii. Donn Seacláide

Saavutukset: Arvokilpailuvoittoja
Luonteesta: Hopeanruunikko Donn Seacláide ("Don") oli lahjakas laukkuri, joka aloitti uransa vauhdikkaasti ja eteni aivan kärkitasolle muutamassa vuodessa. Sen ura kuitenkin päättyi lähes yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, kun se teloi eräässä lähdössä etujalan jänteensä, ja joutui pitkään kuntoutukseen, jolta se ei enää koskaan palannut juoksijaksi. Isohko, 158-senttinen Don jäi pitkäksi aikaa oloneuvokseksi, kunnes sen pitäjä päätti kuitenkin kokeilla hyödyntää orin lahjoja jalostuksessa. Tämä kovanaamainen ori ei ehkä ollut paras valinta isäoriksi, jos tamma oli yhtälailla haastava, mutta Don jätti kuitenkin jälkeensä useita varsin menestyneitä jälkeläisiä, muun muassa quarter-tamma Deliberationin ja quarab-ori Thessalonikin. Donin vetäytyvä luonne ja kovuus käsiteltäessä johtivat lopulta siihen, että omistaja päätti raivata sen pois tallistaan ja tehdä tilaa helpommille ja suositummille oreille, ja lopulta Don päätyikin ruunattuna eläkehevosia pelastavan irlantilaisrouvan luokse Connemaran rannikolle.
ie. Cúpan

Saavutukset: G1-tason voitto
Luonteesta: Punahallakko Cúpan edustaa klassista lyhyiden matkojen quarteria: sen takapää on vahva, se on korkeudeltaan 153 senttimetriä korkea ja sillä on räjähtävää voimaa. Tämä tamma on ollut omimmillaan hiekka-alustalla 200 ja 400 metrin matkoilla, mutta sitä on juoksutettu muutamaan otteeseen myös pidemmällä matkalla. Cúpan juoksi hyvän, verrattain pitkän uran ja voitti useita G-tason lähtöjä ja tuotti treenaajalleen hyvän tukun rahaa. Tamma juoksi lähinnä Euroopan mantereella, mutta teki visiittejä myös Yhdysvaltoihin. Cúpan on juostessaan uhrautuva ja yrittää kaikkensa, ja käsiteltäessä se on kuin ihmisen jatke: se lukee kehonkieltä taitavasti, ja osaa ennakoida kääntymiset ja peruuttamiset hyvällä tarkkuudella, koskaan jyräämättä käsittelijöitä. Tamma toimii hyvin myös ruokinta-aikaan, vaikka onkin melkoinen ahmatti: se ei rynni ihmisen yli edes ruokaa nähdessään, mutta kuikuilee kyllä olan takaa, että "joko... joko?" Cúpanilla on hieman lihomistaipumusta, joten sen kanssa saa olla tarkkana, että se saa juuri oman määränsä ruokaa, eikä se pääse rohmuamaan liikaa vihreää ulkoillessaankaan.
iii. Turkish Day

Saavutukset: Arvokilpailuvoittoja
Luonteesta: Turkish Day, eli Tukker, on ruunikko ori, jonka ura laukkaratsuna oli perinteisen hyvä: se juoksi jo nuorena kolmivuotiaana muutamia lähtöjä, joissa sijoittui aina kolmen parhaan joukkoon, ja jatkoi samaan tahtiin myös nelivuotiaana. Suurimmat voitot arvokisoista se otti viiden vanhana, kun se oli elämänsä kunnossa ja pääsi kiertämään eri maiden kilpailuja. Tämä 160-senttinen ori on luonteeltaan merko räjähdysherkkä, mutta kuitenkin käsiteltävissä. Se pysyy hyvin langoissa, eikä koskaan käy ihmisen päälle. Tukkerin herkkyys tulee ilmi lähinnä treeni- ja kilpatilanteissa, joissa se ei millään malttaisi pysyä hitaammissa askellajeissa, vaan pompahtelee laukkaa lähes paikaltaankin, ottaen välillä pari sivuloikkaa mausteeksi.
iie. Eileen

Saavutukset: Ei mainittavaa menestystä
Luonteesta: Rautias Eileen on leppoisa, (nykyään) laiskanpulskea tamma, jolla on korkeutta 157 cm. Se teki nuorena hyvin lyhyeksi jääneen uran maasto- ja vaellusratsuna, jona se menestyikin hyvin tasaisen luonteensa ja hyvän tasapainonsa ansiosta. Aika pian Eileen kuitenkin siirrettiin siitoshommiin, sillä tammalla oli monenlaisia arvostettuja ominaisuuksia: se on hyvänkokoinen ja tasapainoisen näköinen quarter, joka suhtautuu rauhallisen leppoisasti useimpiin uusiin asioihin, ja kaiken lisäksi se on ollut koko elämänsä terve kuin pukki. Tätä hevosta voivat hoitaa niin lapset kuin aikuiset, ja jopa sellaiset, joilla ei ole mitään kokemusta hevosista entuudestaan. Tähän asti Eileen on jättänyt kuusi hienoa varsaa, joista muutama on päätynyt emänsä tavoin vaelluskäyttöön ja loput kilparatsuiksi. Lisäksi tämä tamma kantaa hopeageeniä, joten se on tuottanut varsin yllättäviä värejä mustapohjaisten orien kanssa.
iei. Sos Tae

Saavutukset: G1-voitto
Luonteesta: Sos Tae, "Tae", oli punahallakko kilpahevonen, joka oli erityisen hyvin rakentunut takaosastaan: se oli voimakas ja hyväjalkainen, ja komeakin vielä. Tae oli niin siviilissä kuin kilpakentilläkin hyvin kärsivällinen - se usein vain seisoa tönötti vieressä, kun omistajan huudosta hätääntynyt hoitaja yritti löytää kadonnutta linimenttiä tai lointa. Vaikka ori olikin hyvin ystävällismielinen ja pitkähermoinen, se rakasti olla omassa rauhassa suurimman osan päivää. Parasta sen mielestä oli torkkua metsätarhassa jonkin puun takana, vähää välittämättä naapuritarhan hevosten kujeista tai lähestyvistä ihmisistä.
iee. Currant

Saavutukset: Ei mainittavaa menestystä
Luonteesta: Punarautias Currant toimi alkeistason kouluratsuna isossa tallissa. Tämä 150 senttiä korkea tamma oli erinomainen opetus- ja kilparatsu, sillä se oli pomminvarma ja suurisydäminen luonne. Kaikesta luotettavuudesta huolimatta Currantillakin oli välillä kujeilupäiviä, jolloin se ei ainakaan mennyt siihen suuntaan mihin ratsastaja sitä käski, vaan puri kuolaimeen ja puski rauhallisen päättäväisesti käynnissä juuri vastakkaiseen suuntaan. Silloin, kun tammalla oli hyvä päivä, se saattoi helposti sijoittua ratsastajansa kanssa helpossa koululuokassa. Kun sillä oli huono päivä, se saattoi helposti kiikuttaa ratsastajarukan ulos radalta kouluaidoista välittämättä. Currant sai muutaman varsan vanhemmilla päivillään, kun se oli jo lähes kokonaan eläköitetty ratsun työstä.
EMÄN PUOLI SUVUSTA
e. Líadan

Saavutukset: Voitto G1-tasolla, useita voittoja muilla G-tasoilla
Luonteesta: Líadan, eli tuttavallisemmin Lida, oli lähes syötävän suloinen noin 150-senttinen punahallakko tamma, jonka väri ja ulkomuoto toivat sen vanhemmilla päivillä mieleen lähinnä mansikkakermakakun: se oli pyöristynyt huomattavasti laukkahevosajoistaan, ja harmaantuvat karvat muodostivat sen harjaan ja runkoon kermavaahtomaisen vaikutelman. Se saikin usein lähistön lapsiperheet ihastelemaan tamma-varsa -laitumen aidan taakse. Ei sillä, että tamma olisi ihailua erikseen kaivannut, sillä se tiesi oman arvonsa varsin hyvin ilman ihailevia aah- ja ooh-huokauksia. Lida olikin siviilissä melkoisen kipakka tapaus - se oli ollut haastava käsitellä jo kauan ennen laukkauransa alkua, eikä ikä ollut pehmentänyt sen luonnetta yhtään. Se oli kilpa-aikoinaan vaatinut rohkeat käsittelijät - mielellään juurikin monikossa - jotta se saatiin ylipäätään trailerista talliin tai tallista radalle. Seurahevosia se ei suvainnut, joten melko pian tamman omistaja luopui tästä keinosta pitää tamma rauhallisena ja totesi, että tämän kanssa nyt vain pitää olla erityisen tarkkana. Tamma juoksi melko hyvän uran, voittaen useita G-tason lähtöjä, ja netoten omistajalleen sievoisen summan rahaa. Lidan tuottavuus taisikin olla ainoa peruste sen pitämiselle, sillä muussa tallissa, muulla uralla se olisi luultavasti lähetetty vihreämmille laitumille kiukuttelemaan jo aikapäiviä sitten. Nykyisin tamma viettää eläkepäiviä siitoseläimenä ja tammalaitumen kurinpitäjänä.
ei. Conall

Saavutukset: Ei mainittavaa menestystä
Luonteesta: Hehkuvanpunaisen rautias Conall on komea, huomiotaherättävä otus, joka jakaa vahvasti siihen tutustuvien ihmisten mielipiteet. Ori on erinomaisen vahva ja hyvin rakentunut, sopivat 154 senttimetriä korkea, ja päättäväinen. Sen vaiettu varjopuoli tosin on, että ori on äärimmäisen haastava käsitellä: Conallilla on pakko pitää riimua (käsiteltäessä suitsia) päässä yötä päivää, jotta sen saa edes metsästettyä karsinasta kiinni. Jos käsittelijä ei ole tarkkana, Conall pyörähtää hetkessä ympäri ja lataa päin. Tässä näkyykin se reaktiivisuuden ja voiman toinen puoli, jota orin pitäjät eivät mielellään mainosta. Conall juoksi aikoinaan ihan hyvän uran lyhyillä matkoilla, ja sillä olikin kaikki edelleytykset siihen lihaksistonsa ja säpäkkyytensä ansiosta. Nyttemmin ori on puhtaasti siitoskäytössä, ja siinäkin sitä tarjotaan lähinnä pakasteena. Aika harva haluaa ottaa sen riskin, että ori saattaa päästä hallitsemattomaksi tamman haistaessaan.
ee. Molly

Saavutukset: Menestystä western-ratsuna
Luonteesta: Punahallakko 145-senttinen Molly on leppoisa hevonen, jota eivät pienet elämän tapahtumat hetkauta. Se yleensä viettää aikaansa aidan kyljessä nuokkuen ja lepuutettavaa jalkaa vaihtaen. Joskus se saattaa jopa heilauttaa korvaansa tai huiskauttaa häntäänsä, jos jokin öttiäinen istahtaa sen mielestä epäsopivaan paikkaan iholle. Se onkin suurin pillastuminen, jonka Mollysta voi saada esille. Tämä pörröinen tamma on kaikessa pystyynkuolleisuudessaan ihanteellinen lasten ja nuorten western-poni, ja se onkin pyörinyt useiden eri ihmisten kanssa kilpailuissa, joissa vaaditaan rauhallisuutta ja hyviä hermoja. Molly on myös menestynyt muutamissa lajeissa hyvin, vaikka sillä on harvemmin sijaa ihan luokan kärkeen. Molly on jättänyt useampia enemmän tai vähemmän menestyneitä jälkeläisiä, joista osa on päätynyt western-ratsastukseen, osa laukkaratsuksi ja yksi perheponiksi.
eii. Willa Riot

Saavutukset: Voittoja G2-tasolta, sijoituksia G1-tasolta
Luonteesta: Vaaleanrautias Willa Riot, "Willy", oli erityisen komea ori, joka juoksi menestyksekkään uran lyhyiden matkojen laukoissa. Tämä 156 senttimetriä korkea hevonen oli erittäin vahva, mutta ei kovin sisukas: se yleensä pinkaisi lähdön kärkeen heti alussa, mutta saattoi luovuttaa johtopaikan pois, jos haastaja nousi sen rinnalle. Willy jätti hyvin rakentuneita, kauniita jälkeläisiä, joista osa on menestynyt hyvin laukkakilpailuissa.
eie. Nay Nay

Saavutukset: G1-voittoja
Luonteesta: Nay Nay oli tummanrautias, 150-senttinen tamma, joka oli erinomainen kilpahevonen: se oli helppo kuljettaa, se syttyi kisatilanteessa nopeasti ja pysyi terveenä koko uransa ajan. Voitettuaan omistajalleen lähes kaksi miljoonaa puntaa Nay Nay siirtyi isoon siittolaan jalostustammaksi. Se ehti saada kuusi varsaa ennen eläköitymistään.
eei. Darkroot Garden

Saavutukset: Menestystä western-luokissa
Luonteesta: Punaruunikko 152-senttinen Darkroot Garden eli tuttavallisemmin Gabe aloitti uransa laukkaratsuna. Sen juoksuvauhti ei kuitenkaan ollut riittävä aivan korkeimmille tasoille, joten se siirrettiin hyvänä rotunsa edustajana siitokseen melko varhain. Jonkin aikaa siitosorina toimittuaan tallilla vieraillut lännenratsukouluttaja huomasi liikutuksessa olleen orin ja pyysi sen nähtäväksi. Gabe päätyi lopulta muutaman mutkan kautta kyseisen kouluttajan talliin, jossa siitä koulittiin ratsu nopeusluokkiin. Se oli kaikessa herkkyydessään erinomainen ratsu ketteryyttä vaativiin lajeihin.
eee. Blonde Moment

Saavutukset: Ei mainittavaa menestystä
Luonteesta: Punahallakko Blonde Moment oli pieni, vain 143 senttiä korkea tamma, joka toimi opetusratsuna lännenratsastukseen ja toisaalta englantilaiseen tyyliin keskittyneellä tallilla. Se oli erittäin pidettu ratsu, sillä se oli luonteeltaan lempeä ja tasainen. Tamma sai suuren joukon ihailijoita, jotka kävivät tervehtimässä sitä vielä sen vanhoillakin päivillä.

Seuraavat ikääntymisajat

3 vuotta - 18.04.2011
4 vuotta - 11.07.2011
5 vuotta - 03.10.2011
6 vuotta - 26.12.2011
7 vuotta - 19.03.2012
8 vuotta - 11.06.2012
9 vuotta - 03.09.2012

Tapahtunutta

10.4.2011 - Kun tallissa aamuheinien jälkeen jälkeen kuultiin kuljetusauton aiheuttama rahina soratiellä, yhä sisällä olevat asukit höristivät uteliaina korviaan. Ne olivat tottuneet siihen, että auton ääni merkitsi muutosta: joko klinikkareissua tai kilpailua. Muutama hevonen jopa hirnahti kysyvästi.

Tallin ulkopuolelta kajahti ilmoille äänekäs hirnahdus, joka päättyi pitkään höröttävään ääneen. Tässä vaiheessa ruokalevollekin uuvahtaneet hevoset heräsivät kuulostelemaan aamun ääniä: tuo hirnunta ei ollut tuttu! Mitä kummaa oli tekeillä?

Pihalta alkoi kuulua kolinaa ja metallin kirskuvaa ääntä. Muutama utelias tallityttö viiletti käytävää pitkin ovelle, johon oli pian kerääntynyt pieni joukko yleisöä. Joku ilmeisesti komensi työntekijät takaisin töihin, sillä porukka hajaantui yllättäen eri puolille tallia. Piha oli hiljennyt hetkeksi, mutta nyt kolina palasi ja pian sen jälkeen myös rahina.

Uteliaita hevosenpäitä oli alkanut ilmestyä käytävälle karsinanovien ylle. Joku hörähti. Pian epämääräinen suhina ja rohina muuttui selväksi kavioiden kapseeksi, kun tallin uusin tulokas pääsi ovesta sisään. Tero oli saapunut kotiin.

23.5.2011 - Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun yleisö alkoi saapua Aghastin laukkaradalle. Pienestä tihkusateesta huolimatta ihmiset vaikuttivat iloisilta ja puheliailta. Äänet kantautuivat kauas, aina talliin asti.

Tallissa odotti iso harmaanruskea ori, joka oli sitaistu pesupaikalle odottamaan. Se pörisi omissa oloissaan vieressä oleville sienille ja ämpäreille, venyttäen välillä huultaan sivulle. Harmittavasti ämpärit eivät vastanneet sen jutusteluun vaan pysyivät hievahtamatta paikoillaan.

Hoitajan palatessa tutunnäköinen kevyt satula kädessään Tero terästäytyi selvästi. Se kurkotti uteliaana päätään niin pitkälle kuin narut sallivat ja puhalteli ohi kulkevalle hoitajalle. Hoitajakaan ei reagoinut tähän juuri enempää kuin ämpäritkään. Teroa harmitti.

Ori alkoi aikansa kuluksi askarrella narujen kanssa. Se kallisti päätään ja hamuili solkea huulillaan. Hoitaja, joka oli nyt jo aloittanut Teron satuloinnin, hymähti hiljaa ja tökkäsi oria kaulaan. "Äläpäs nyt, yritähän keskittyä." Tero päästi irti juuri pyydystämästään narusta ja yritti kääntyä katsomaan vieressä puuhaavaa ihmistä. "Tänään pitää sitten juosta hyvin", hoitaja sanoi. "No niin, kohta ollaan valmiita."

Tero vaikutti tyytyvän tuijottamaan vierekkäisiä seiniä, kun ihminen ujutti kuolaimet sen suuhun ja kiinnitti remmit huolellisesti. Tero alkoi haistaa hermostuneisuuden, kun ori irrotettiin pesupaikan naruista ja talutetiin ulos harmaaseen säähän. Oli aika aloittaa kilpaura.

13.6.2011 - Kisaraportti
Viidennen roturyhmän ensimmäinen arvokilpailulähtö, G2-tasoinen Javarus Sprint, juostiin Aghastlaisten voimin. Tällä kertaa mittaa toisistaan ottivat kaksi oria, nelivuotias quarab My Kin ja kolmivuotias huiman kauden tehnyt Blue Irishman. Näiden kahden hevosen kesken ei juurikaan ollut epäselvyyttä siitä, kumpi sai ennakkosuosikin tittelin: Blue Irishmanin vakuuttavat kolme voittoa neljässä kilpailussa saivat vedonlyöjät liikkeelle. Hevosten startatessa kävi kuitenkin ilmi, että My Kin ei aikonut hevillä luovuttaa, ja quarab-ori ottikin alussa johtopaikan haltuunsa. Hupi ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä Blue Irishman kiristi tahtia huomattuaan kilpakumppaninsa voitontahdon ja kiisi toisesta orista ohi hetkessä. Blue Irishman jatkoi kärjessä loppuun saakka voittaen lähdön helponoloisesti.

27.6.2011 - Kisaraportti
Päivän viimeinen lähtö, Prix Vilhelmina (G1) kerää yhteensä neljä hevosta: kaksi quarter-oria (Aghastin Blue Irishman ja Prior to Upbeat) ja kaksi quarab-tammaa (Silferin Wild Viper ja Aghastin Key Wi). Ori Blue Irishman on lähdön ennakkosuosikki Wild Viperin ollessa saavutuksillaan vedonlyöjien seuraava valinta. Lähtökellojen soidessa hevoset harppovat rinta rinnan matkaan. Aghastin Prior to Upbeat jää jälkeen, kun kolme muuta hevosta jatkavat kaarteen läpi turpa edellisen hännässä kiinni. Suoran auetessa sijaluvut vaihtuvat tiuhaan tahtiin, mutta hetken päästä Wild Viper ja Blue Irishman alkavat tehdä kaulaa Key Wiin. Kärkihevoset tulevat maaliin rinta rinnan, eikä voittajaa saada selville ilman maalikameran kuvaa: Silferin Wild Viper on päihittänyt Blue Irishmanin vajaalla turvanmitalla! Kolmanneksi maaliin laukkaa perushyvän juoksun tehnyt Key Wi ja viimeisenä hieman muita kirinyt Prior to Upbeat.

12.4.2012 - Tänään on vuorossa kengittäjän käynti. Ja kaikkihan tietävät, mitä tämä tarkoittaa. Eräs lievästi itsepäinen hevosenlurjus pääsee liimaamaan kavionsa lattiaan niin tiukasti, että käytävä on koko operaation ajan suljettu. Tästä päivästä tuskin tulee helpompi kuin edellissitäkään kengityssessioista. On ehkä paras käydä viemässä tallin ovelle lappu: "Kulje toisesta ovesta, kunnes Tero on kengitetty. Saattaa mennä kauan."

6.7.2013 - Tämän päivän ohjelmassa on käydä Teron kanssa näyttelyissä. Sitä onkin tullut puunattua pitkät tovit edeltävän viikon aikana. Onneksi tähän hiirenharmaaseen väriin sulautuvat hyvin niin kusiläikät kuin entisen mutapanssarin jättämät jäljet! Kunhan vain ori ei keksisi turhaan lennätellä kuljetusauton puruja ylleen - ne nimittäin eivät naamioidu tähän turkkiin. Tai voisihan Teroa aina väittää hyvin pienipilkkuiseksi appaloosaristeytykseksi...

28.10.2013 - Avasin oven tänään aamuhämärässä, parkkialueen mutakuormaa saappaistani kopistellen. Vapaapäivän kunniaksi olin päättänyt käydä vähän puhdistamassa ajatuksiani viileässä syysilmassa, ja kukas olisi sen parempi kaveri siihen tarkoitukseen kuin Tero. Eläkkeelle jo kauan sitten jäänyt ori oli rauhoittunut laukkaratsun päivistään huomattavasti, ja nautti nykyisin pitkistä maastolenkeistä järvelle. Tänään tosin kohteena olisi ehkä metsä. Sinne siivilöityvä valo oli tähän kellonaikaan erityisen kaunis. Rapsuttelin Teroa sitä varustaessani. Talli oli hiljainen, muut lepäsivät vielä. Talutin Teron ulos vaalenevaan päivään.

1.1.2014 - Visusti sisällä vietetyn yön jälkeen päätin viedä hevoset tarhaan hieman normaalia myöhemmin. Työntekijät tuntuivat arvostavan hieman rennompaa aamutallia, mutta hevoset sen sijaan kolistelivat jo kärsimättöminä karsinoissaan. Talutettuani ensimmäisen käytävän hevoset tarhaan, oli aika alkaa purkaa seuraavaa. Uteliaana karsinasta kurkisteleva Tero sai kunnian olla ensimmäinen. Ilmeisesti ori oli ottanut yön varsin rennosti, huolimatta lähes katkeamattomasta paukkeesta, sillä se oli yltä päältä purujen peitossa. Tarhaan päästyään purut saivat kuitenkin kyytiä, sillä Tero säntäsi aidon quarterhevosen tavoin kahdenkymmenen metrin maailmanennätyksen, minkä jälkeen alkoivat jalat nousta maasta pukkihyppyjen tahtiin. Tämä hevonen selvästi nauttii talvesta!

6.2.2014 - Päätin tänään käydä Teron kanssa verestämässä laukkamuistoja ihan radalla saakka - edellisestä kerrasta oli jo pitkä aika, ja kaipasin jo kovasti Teron tuomaa vauhdin mutta samalla rauhallisen tyyneyden tuomaa oloa. Kävin noutamassa iltahämärissä tarhassa torkkuvan orin varustettavaksi. Kävelytin Teron Aghastin omalle laukkaradalle, josta oli juuri poistumassa kaksi kisaikäistä treenattavaa tammaa, joiden harjoitus oli juuri päättynyt. Tero huhuili niille haikeana. Nousin orin selkään aidatulla alueella radan ulkopuolella, kuten niin monet kerrat ennenkin, ja ohjasin sen sitten etusuoran nurmelle. Tero terästäytyi selvästi, kun tunnisti paikan: täällä se oli voittanut monet kilpailut, kokenut monet adrenaliinipiikit. Hymyilin itsekseni selässä, kun kokosin ohjia ja ori hypähti raville - se osasi laukkatreenin vaiheet ulkoa. Kohta se olisi menoa taas.

Kilpailut

Porrastetut=P  Sijoitukset  Voitot

Laukkajaos

Statistiikka: 7: 5-1-0-1
Voittorahat: 742 000 v€

3-vuotiskausi (18.4.-10.7.2011) - 7: 5-1-0-1
23.05.2011, Aghast, Maiden 600m T, 1/3 (15 000v€)
25.05.2011, Driftaway, Allowance 400m D, 4/5 (7 000v€)
31.05.2011, Driftaway, Allowance 400m D, 1/4 (35 000v€)
02.06.2011, Aghast, G3 400m T, 1/2 (75 000v€)
13.06.2011, Aghast, Javarus Sprint G2 200m T, 1/2 (150 000v€)
20.06.2011, Aghast, Caribou Mountains’ Challenge G1 600m T, 1/7 (280 000v€)
27.06.2011, Aghast, Prix Vilhelmina G1 800m T, 2/4 (180 000v€)

Näyttelyt - PKK

01.03.2012, PKK Mininäyttely 3, lämminveriorit/-ruunat - LKV + EO-sert + BIS2 (tuom. Chao)
20.03.2012, Kilva JK, hevosoriit - HY (tuom. Beronia)
06.07.2013, Newerra, hevosorit - LKV + KTK-sert (tuom. aksu)
16.07.2013, Latun Talli, hevosorit - HY (tuom. Latu)
09.08.2013, Stall Lumos, muut orit - HY (tuom. Latu)
21.08.2013, Miian virtuaalihevoset, hevosorit - HY (tuom. Kuroibaka)
21.08.2013, Miian virtuaalihevoset, muu kuva: kaikki muut värit - KM (tuom. Miia) *1
26.08.2013, Artsin ravitalli, muut hevosoriit ja -ruunat - HY (tuom. Anne)
31.08.2013, Kivihaka, hevoset - HY (tuom. Anne)

*1 Tuomarin kommentti: "Hieman mitäänsanomaton väri, hyvät varjot ja valot ja hieno, elävä häntä."

Jälkeläiset

CAS XXII qh-t Ashling (e. Arianna Nin)
CAS XXII qh-o Blue Hour (e. Another April GA)
CAS XXIII qh-o Irish Drinking Song (e. Ugly Duckling)
CAS XXIII qh-t Arya (e. Arianna Nin)
CAS XXIV qh-t Amelia (e. Arianna Nin)
CAS XXIV qh-o Sitting Duck (e. Ugly Duckling)
CAS XXV qh-t Tricktheduck (e. Ugly Duckling)
CAS XXV qh-t Brianna (e. Arianna Nin)
CAS XXVI qh-t Oops A Daisy (e. Arianna Nin)
CAS XXVI qh-t Catchmyduck (e. Ugly Duckling)
CAS XXVII qh-o Tucktheduck (e. Ugly Duckling)
CAS XXVIII qh-o Lil Chillin' Chuck (e. Arianna Nin)

Photobucket


Tekstien ja ulkoasun ©: Dea, kuvien ©: Piirtäjä ei halua nimeään julkaistavan
virtuaalihevonen - a SIM-game horse